Luote-sana on suomalaisessa kansanrunoudessa, mm. Kalevalassa mahtisana, loitsun taikavoimainen sana.
Wikipedia luonnehtii: “Luotteet ovat suomalaisen kalevalamittaisen loitsun taikavoimaiset sanat. Mahdollisesti luotteita on tarvittu vain voimakkaampiin loitsuihin, jolloin ne ovat tarkoittaneet erityisen pyhiä sanoja. Eri loitsuilla on ollut eri luotteet, jotka on täytynyt hallita osatakseen loitsun.
Sanaan luotteet sisältynee luottaa-verbi, joka on ilmeisesti tarkoittanut sitä, että sanat on luotettu eli luovutettu tai uskottu vain tietäjältä lähisukulaiselle tai oppilaalle tai vainajalta tai henkiolennolta tietäjälle. Tarinoissa puuttuvia luotteita on täytynyt hakea muun muassa Manalasta, Louhelta tai … jättiläiseltä Antero Vipuselta”.