Yleistä Luotteen menetelmäkoulutuksista:
Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy on kouluttanut erikoissairaanhoidon henkilökuntaa monissa eri organisaatioissa kognitiivisen psykoterapian menetelmien ja työotteen käyttämiseen omassa työssään jo 2011 alkaen. Yhä useammat organisaatiot ovat halunneet henkilöstönsä saavan käyttöön arkityöhönsä näitä tutkittuja ja toimivia terapeuttisen hoidon menetelmiä. Niinpä nämä ns. toimipaikkakoulutukset ovat koko ajan laajeneva Luote Oy:n toimiala. Vuonna 2018 käynnissä oli noin 20 eri laajuista koulutusohjelmaa eri puolilla Suomea. Koulutusten teemat vaihtelevat aina itsetuhoisten nuorten ja psykoosisairauksista tai pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivien aikuisten hoidosta neuropsykiatrisesti oireilevien lasten hoito-ohjelmiin. Koulutusten kestot vaihtelevat yksittäisistä koulutuspäivistä aina usean vuoden pituisiin prosessikoulutuksiin omine työnohjauksineen. Hoitomalleista koulutuksia on tarjolla mm. skeematerapiasta ja MBCT:stä, esimerkkejä koulutuksista voit katsoa www.luote.fi/organisaatioille
Erityisen suosittuja ovat olleet juuri em. laajat ”Kognitiivisen psykoterapian menetelmät” -koulutuskokonaisuudet, joita järjestetään räätälöitynä niin aikuis-, nuoriso-, kuin lastenpsykiatrian työntekijöille. Koulutukset koostuvat yleensä noin kymmenestä-kahdestatoista seminaaripäivästä ja pienryhmissä toteutuvasta työohjauksesta. Koulutukset kestävät yhteensä yksi-kaksi vuotta ja ovat usein olleet noin 15 opintopisteen laajuisia. Toimivimmiksi työotteen ja menetelmien omaan työhön omaksumisen kannalta on havaittu koulutukset, joissa työnohjaus on mukana vahvasti opitun soveltamista tukemassa. Koulutuksiin on osallistunut useiden ammattikuntien edustajia mm. lääkäreitä, psykologeja, hoitajia, sekä toiminta-, fysio-, ja puheterapeutteja.
Myös oma ensikosketukseni kognitiiviseen psykoterapiaan oli menetelmäkoulutus!
Kokemuksia koulutuksista:
Kokemuksia koulutuksista keräsin niin suullisesti kuin kirjallisestikin menetelmäkoulutuksiin osallistuneilta. Tavoitteenani oli selvittää, mitkä koulutuksessa opituista menetelmistä he kokevat hyödyllisemmiksi omassa työssään. Samalla tiedustelin, miten koulutus on muuten vaikuttanut heidän työtapoihinsa ja miten he ylipäätään ovat siitä hyötyneet. Valtaosa haastatteluun vastanneista työskentelee lasten ja nuorten kanssa, joten tämän lyhyen läpileikkauksen painopiste on erityisesti lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa käytetyissä psykoterapian menetelmissä.
Vastaukset käytetyimmistä menetelmistä olivat lähes yksimielisiä; useimmat kokivat tärkeimmäksi koulutuksesta saaduksi työkaluksi minikäsitteellistämisen! Toiselle sijalle nousivat erilaiset mittarit ja asteikot, mutta myös muut kirjalliset apumateriaalit koettiin arvokkaiksi työvälineiksi. Työtapoihin koulutus oli vaikuttanut siten, että asiakastyö oli saattanut muuttua aikaisempaa ennakoidummaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Myös pitkä ja tiivis työnohjaus koettiin hyödylliseksi; se tarjosi monelle työntekijälle mahdollisuuden tarkastella asiakkaiden tilanteita heille täysin uudesta näkökulmasta.
Minikäsitteellistäminen koettiin varsinkin lasten kanssa työskennellessä luontevaksi tavaksi puhua hankalista asioista! Sen avulla on helppo lähteä selvittämään lapsen kanssa erilaisia tilanteita ja niihin liittyviä tunteita, ajatuksia ja toimintoja. Varsinkin yhdistettynä sosiaaliseen sarjakuvaan, minikäsitteellistäminen on osoittautunut arvokkaaksi työtavaksi; lapsen kanssa oli kuvitettu jokin haastavaksi koettu tilanne ja sitten täydennettiin sitä tunne-ajatus-toiminta-kehällä. Myös aikuisten ja nuorten kanssa työskennellessä minikäsitteellistäminen on ollut toimiva tapa tutkia yhdessä asiakkaan kanssa hänen pulmiaan.
Laajempiakin käsitteellistämisiä oli laadittu sekä asiakkaiden kanssa, että hoitotiimien case-työnohjauksissa. Lastenpsykiatriassa erityisen toimivaksi oli havaittu laajan käsitteellistämisten laatiminen yhdessä lasten vanhempien kanssa; aluksi oltiin tehty lapsen kanssa minikäsitteellistäminen, jota sitten oltiin pohdittu ja täydennetty laajaksi käsitteellistämiseksi yhdessä vanhempien kanssa. Tämä oli osoittautunut toimivaksi tavaksi pohtia yhdessä vanhempien kanssa lapsen oireilua ja siihen vaikuttavia tekijöitä, sekä sitä, miten vanhemmat voisivat parhaiten tukea lasta.
Koulutuksissa opetetut erilaiset mittarit, asteikot ja skaalaukset koettiin paljon kaivatuiksi ”kättä pidemmiksi” apukeinoiksi. Tyypillisimpiä näistä ovat mielialaseuranta, altistusportaat ja erilaiset tunteita tutkivat apuvälineet; esim. lasten kanssa usein käytetyt tunnejäävuori, tunnesalapoliisi, ja kiukkutulivuori. Monet kokivat kurssikirjallisuuden tukeneen oppimista; varsinkin lasten kanssa työskentelevät pitivät Stallardin Ajattelemalla iloa -kirjaa varsin hyvänä lähdekirjana ja materiaalipankkina. Työnohjaukset puolestaan tukivat näiden apuvälineiden käyttöönottoa ja tehokasta hyödyntämistä.
Menetelmäkoulutukset myös motivoivat useita opiskelijoita hakemaan varsinaisiin psykoterapeuttikoulutuksiin, sekä kehittämään omissa yksiköissään uudenlaista toimintaa. Kaiken kaikkiaan menetelmäkoulutukset ovat siis oivallisia tapoja laajentaa omaa ammattitaitoaan ja kehittää hoitokulttuuria, joka puolestaan asiakkaan näkökulmasta tarkoittaa fokusoidumpaa, yksilöllisempää ja laadukkaampaa hoitoa!
Kimmo Pihlaja
Sairaanhoitaja
Psykoterapeuttiopiskelija